Yksi plus yksi on kaksi. Tämä on totuuslause, joka ei missään planeetallamme muutu toiseksi. Se on ehdoton lause. Siellä missä sanotaan yksi plus yksi on kolme on menetetty yhteys realiteetteihin. Ei olla todellisuudentajuisia. Kun tämän blogin eräs teema on nostaa esiin arvostavasti suunnittelua niin sitä tapahtuu kaiken aikaa. - Jos puhutaan auttamisesta niin hoitoprosessien pitää olla suunniteltuja. - Kansantaloutta täytyy suunnitella. Missä todellisuutta maagistetaan ja sadutetaan siellä ajaudutaan vaikeuksiin. - Yhteiskunnan aikuisuuden mitta on se, suunnitellaanko siellä vai ei. - Suunnittelu kartoittaa voimavarat ja osoittaa niiden mahdollistamat keinot, jotka vievät tahdottuun arvopäämäärään. Suunnittelu omalla tavallaan pyrkii kertomaan, että yksi plus yksi on kaksi. Tai että yksi plussa nolla on vain yksi. Tai että yksi miinus kaksi on miinus yksi, jolloin on sanottavissa, että on onnistuttu sotkemaan yhteiskunnan asiat. - Kun on inputtia niin siitä seuraa tietynlaista outputtia. - Suunnittelemattomuus on ajelehtimista. Kaikki alkavat jotenkin odottaa parempia aikoja, mutta parempien aikojen eteen ei enää tehdä suunniteltuja prosesseja. Tiedot ryhmäilmiöistä kertovat senkin, että ryhmä saattaa taantua. Jäädään kyräämään, että joku toinen tekisi hommat. Tai että pidetään hauskaa, leikitään, ollaan hippasilla ja odotetaan, että joku toinen järjestää mahdollisuuden ikuiseen leikkimiseen. - Joku on taantunut lapseksi ja lapsi odottaa, että hänen lähellään on kilvoittelevaa aikuisuutta. - Meillä ei Suomessa ole varaa siihen, että on potkuhousuihin pantavia aikuisia ja sitten on aikuisia, jotka kantavat kansantalouden ylläpitämisen taakan.