Blogissani olen käsitellut sellaista merkillistä asiaa kuin traumaattinen amnesia. Jos joku läimäisee ihmistä poskelle niin yleensä läimäisty sen muistaa! Ei epäselvyyttä! Hän tietää kuka teki tuon sopimattoman teon. - Mutta traumaattinen amnesia kytkeytyy äärimmäisiin traumoihin. Niin valtaviin tapahtumiin, missä uhri jähmettyy kuoleman edessä. Hän on varma kuolemastaan ja luovuttaa elämän pois. Hän ei enää säikähtele, taistele tai pakene. Hän on jähmettynyt. Tämmöisissa tapauksissa ihmisen mielen prosesseihin tulee mukaan traumaattinen amnesia. Kun elämä jatkuu niin uhri ei enää muista mitä on tapahtunut. Silti hän kohdatessaan triggereitä reagoi ja ihmettelee ja muodostaa erilaisia välttämisstrategioita. Kun traumapommi räjähtää joskus paljon myöhemmin niin uhri näkee traumafilminsä mutta hän ei välttämättä edelleenkään pysty varmasti sanomaan kuka on teon tekijä tai ketkä ovat tekijät. - Tällöin on erittäin sopivaa, ettei uhri puhu arveluistaan, koska vaarana olisi väärän todistuksen antaminen. Kukaan ei halua antaa väärää todistusta syyttömästä. Lisäksi sittenkin voisi olla mahdollista, että traumafilmi on näkijänsä sisäistä kehitelmää. - No niin. Laajentaen koskaan milloinkaan missään ei pitäisi antaa väärää todistusta lähimmäisestään. Kannattaisi miettiä sanomisiaan. Kristittynä ajattelen, että ihminen joutuu kohtaamaan jossain vaiheessa sen, että väärä todistus tuli annettua. - Väärä todistus on valehtelua.