Minusta tuntuu, että rationaalista suunnittelua on jossain suunnassa alettu pitää julmuuden muotona. Suunnittelu suututtavalla tavalla kertoo sellaisesta mikä määrittyy julmuudeksi. Siellä missä loputon kyllä on ideologinen ohjelma ja eksistentiaalinen tapa suhtautua elämään ein ilmaantuminen aiheuttaa tyrmistymisen. Ei saa sanoa ei. Jos kyllä on ainoa mahdollinen sana niin se deletoi ein. - Rationaalisen suunnittelun sanavarastossa ovat sekä ei että kyllä. Niitä kumpiakin käytetään. Kummankin käyttöön löytyy perustelu. - Jos ajatellaan perheessä lasten kasvatusta niin pitäisihän se olla suunnittelemaan kasvattamista. - Elämä ei tietenkään aina mene suunnittelman mukaisesti. Elämä yllättää. Joskus myönteisesti, joskus kielteisesti. Ihmisen täytyy oppia käsittämään, että kun hän suunnitelmallisesti säästää niin hän voi toteuttaa hankinnan ilman että oma kotitalous romahtaa. - Eikö tämän tulisi olla täysin selvää? Eikö se olekin ollut selvää? - Jos Suomessa kansantalous toimii suunnitelmallisuuden kehyksessä niin silloin se on terve kansantalous. Se pystyy auttamaan globaalisti. Mutta taaskin suunnitelmallisesti. Täytyy tietää kansantalouden tasolla, että sanavarastossa ovat käytössä molemmat sanat. Kyllä ja ei. En elämän realismissa pysty nostamaan esiin rationaalista suunnittelua julmuuteen liittyvänä asiana. - Rationaalinen suunnittelu on mahdollisuuksien tajua. Kykyä miettiä mihin keinoihin on riittävyyttä.