Silmäilen Primo Levin romaania Tällainenko on ihminen ja sieltä mieleeni pompahtaa otsikko yllä. - En missään enkä koskaan ole edustanut sitä, että muukalaisuus olisi ehdoton vihollisuuden kategoria. - Ei. Olen kaikessa edustanut realistista näkemystä Suomi-nimisen kansallisvaltion mahdollisuuksista vastata muukalaisuuden haasteisiin. Kansantaloutemme on rajallinen eikä se riitä kaikkeen. Jos joku sanoo sen riittävän niin hän menee maagisen poliittisen ajattelun puolelle. Me pystymme auttamaan mahdollisuuksiemme rajoissa maamme sisäpuolella ja sen ulkopuolella. Missä mahdollisuuksiemme rajat kulkevat niin siitä tulisi käydä jatkuvasti avointa keskustelua. - Elämme ihmistsunamin aikaa siis valtaisaa väestöräjähdystä. Näin paine ottaa haltuun Suomen voimavarat on suuri ja joissakin elinolosuhdekatastrofeissa se paisuu. Emme kovinkaan kestä kansainvaelluksia, jolloin maahamme saapuisi tuotantokyvyttömiä hädänalaisia ihmisiä. Siinä sosiologiamme. - Edustan todellisuudentajua. Eikä todellisuuden tajuaminen sellaisena kuin se on ole aina hauskaa. - En suhtaudu todellisuuteen ideologisesti vaan faktisesti, tieteellisesti.