Luostariviisauteen kuuluu hiljaisuuden merkityksen käsittäminen. Hiljaisuudessaan ihminen menee itseensä. Hän tutkii itseään ja elämäänsä ja sen arvoja. - Mikä ei ole hiljaista? Demonit eivät ole hiljaisia. Demonisoitunut elämä ei ole hiljaista. - Onko demoneja? Tässä blogissani tahdon kertoa vilpittömän käsitykseni ja kokemukseni: demoneja on. - Kuusikymppisen ihmisen tulisi olla jotenkin elämänvakaa ja toistelen, etten pysty siihen. Kokemukseni on sellainen. Se on rankkaa kokemusta. Se omalla tavallaan viittaa samanlaisen kokemuksen maastoon kuin missä Anneliese Michel nääntyi ja kiduttui kuoliaaksi. - Katselen yön mittaan tuubivideoita. Jos jonkinlaista. Käyn välillä jonkun luostarin elämän puitteissa. Sitten menen muualle. Tänä yönä katsoin myös jonkin kuvaston joogaan liittyen. Kauniit, hyvinvoivat naiset venyttelivät itseään joogamatoilla ja antoivat katsojille ohjeita. - Voi, voi, kunpa tietäisitte! Sitä huokailin. Kunpa tietäisitte miten toisenlaista elämä saattaa olla. Ehkä olettekin saavuttaneet hyvinvointia ja hiljaisuutta joogalla ja muin keinoin. Mutta on ihmistarinoita missä ne otetaan tykkänään pois ja kuulun näihin ihmisiin. Kamppailen ja kilvoittelen jonkinlaisen aukirevähtäneen totuusmaiseman kanssa ja siihen kuuluvat myös meluisat demonit. Rukoilen, että voisin välttyä niiden kaappaukselta ja elää kuta kuinkin rauhallisen loppuelämän kolhujeni ja arpieni kanssa. - Maailmassa on tänään käynnissä melutsunami. - Tsunamin tavoin melu on kasvanut eri ilmansuunnissa.