En näe syytä verrata elämää - ehkä hyvin kuluneestikin - muuta kuin matkana vuorelle. Mitä korkeammalle matka vie sitä paremmin havaitsee aspekteja. Pääsee tilanteiden päälle. Ei ole alemmas jääneiden tilanteiden tukahduttama. Kullakin vuorensa! Joillakin on helppo reitti ylöspäin. Aika vaivatonta. Miksi heillä on tuo osa? En tiedä. Olkoon kiitollisia osastaan. - Joillakin taas reitti on erittäin vaikeapääsyinen. Luulee edenneensä ja sitten vuoren vaikeassa kohdassa putoaa. On aloitettava uudelleen. Mutta jos olisi mukana uskoa matkantekoon. Kuulunee asiaan, että sekin välillä menetetään. - Ei jaksa, enää ei voimia. Mikä vuori? En näe tässä pimeydessä! - Juuri nyt ajattelen näkeväni oman vuoreni. Se nousee esiin sumusta ja pudotuksen puskista. Matka jatkuu. En ole ohitettujen kohtien valtaama.