Kitsch vahvistaa loistavuuden tunnetta, koska kitsch on eräänlaista huumetta. Näin kitschromaani on huumetta ja kitschrunous on huumetta. Se voi olla ja varmasti onkin erinomaisen taidokasta huumetta. Kitschromaani tai kitschrunous eivät kerro tekijänsä kömpelyydestä. - Näillä riveilläni muuten viittaan Tomas Kulkan teokseen Taide ja kitsch. Suosittelen. - Meillä on loistavia yhteiskunnallisia suunnitelmia! Meillä on loistavia kuntasuunnitelmia! Meillä on loistavia yhteiskunnallisia suunnittelijoita! Tästä loistavuuden kokemuksesta suomalainen yhteiskunta parhaillaankin elää. Meillä on loistavia poliitikkoja ja muun sanominen lienee vihapuhetta. - Vihapuhe on mainio kitschin liittolainen. Silloin voidaan ryhtyä laajentamaan vaivihkaa kaikkea sitä mitä ei saa sanoa. Jos sanoo, että jokin on paskaa ja kyllähän minä näen, että tuo on paskaa niin nykyisessä Suomalaisessa Loistavuuden Ilmapiirissä alkaa siirtyä inhokkien joukkoon. Hän on häirikkö, inhokki ja vihapuhuja. - Kitsch pitää kiinni siitä, että joku loistavuuden kokemuksessaan saa katsoa päältä. Ei voi sanoa niin, että sinä ryvet paskoissa ajatuksissasi. Tai ei voi sanoa, että jumalauta minähän olen paskoja ajatuksia täynnä. Kitsch pyrkii näyttämään todellisuutta loistavuuden kokemuksen ehdoin. Suomalainen tunne tänään? Päätunto? Tietysti tämä: "Me olemme loistavia tietäjiä ja maailmanpelastajia."