Äkisti mietin taas tätä blogimatkaa. - On selvää, että vuonna 2009 alkanut tarina on ollut välttämättömyys. - Jäljellä siis ainoastaan kirjoituksia viime vuodelta ja tältä vuodelta. - Mutta koko ajan olen kirjoittanut. Voisi sanoa niin melkoisen rehellisesti, että lähes päivittäin. Taukoja on ollut mutta ei suurempia. - Luultavasti pyrin eroon lähes päivittäisyydestä. - Olen kirjoittanut älyttömyyksiäkin. Sen myönnän. Ne ovat olleet suhteessa mielenterveydelliseen prosessiini. Olisinko pystynyt jättämään ne kirjoittamatta? Myös joitakin älyttömyyksiä muutamien ihmisten blogeihin? - Enhän minä nyt joka paikkaan kirjoittele! On pakko huokaista, että älyttömyydet on ollut pakko tehdä. Niiden ohi ei päässyt. Oli silloin jonkin tunnekuonan rasittama niin että älyttömyys syntyi ja se ilmestyi toisen ihmisen blogiin tai omaan. Hävettää ja kaduttaa tietysti jälkikäteen. - Nytkään en ole siinä tilassa, etteikö heti seuraavassa hetkessä päähän pälkähtäisi älyttömyys, joka täytyy työntää tänne tai toisaalle.