Minulle on ominaista katastrofiajattelu. Sen myönnän. Se on jollain tavalla perimmäistä mielikuvituksessani. Missä on ikävystyttävää, tylsää, toistuvaa... sinne mielikuvitukseni alkaa suunnitella katastrofia. Se on ollut käytännön elämässä hyvin häiritsevää. Terrorisoivaa. Juuri nyt tällä hetkellä olen valaistunut siitä, että katastrofiajattelussa piilee myös voimavarani. On vain käännettävä tilanne. Katastrofiajattelusta saa lähtökohtia kirjoittamiselle mitä yritän tehdä. Missä puuhastelen, teen kirjoittamisen käsitöitä.