Muistan ja muistelen. En tiennyt tätä eläkkeellä näin voimakkaasti tapahtuvan heti alkuunsa. Muistin senkin kun kauan sitten eräs henkilö, työyhteisööni kuulunut sanoi: "Olet friikki!" Hän sanoi sen jonkun lehtikirjoitukseni perusteella. En sitä tuolloin  juuri miettinyt. Mutta tänään kun mietin niin varmastikin hän oli oikeassa. Jos tähän hän olisi lisännyt mukaan sanan yksinäinen niin ehkä oltaisiin napisti oikeassa. Se on aikamoinen taakka siis olla yksinäinen friikki. Repiä irti jonkinlaista poikkeavaa huumoria, nauraa sille itse itsekseen. Kaipaisin kyllä joskus niin sanottua luovaa yhteisöä. Naurukaverereita, juttuseuraa, toisia friikkejä. Tavattaisiin mutta kukin saisi elää kunnioitetussa erossa makunsa mukaan. - Luova ajatusten pyörre olisi mukava lähivoimavara. Siis ei vitsinkerronta vaan erilaisten aspektien etsiminen huumoria unohtamatta.