En vedä tätä itseeni. - Tarkastelen muutamin sanoin yksinäisyyden ilmiötä kokonaisuutena ja rakkauden näkökulmasta. - Aika monissa ihmisissä on rakkautta. Tolkullista rakkautta ja tahtoa hellyyden osoituksiin ilman, että tähän tarvitsee heittää mitään kieroutumisen epäilyjä. - Yksinäisyyteen vie varmastikin monia reittejä. Jotkut yksinäistyvät jo varhain. Heille syntyy yksinäisen ihmisen elämänura. Jotkut yksinäistyvät äkikseltään. Tietysti on niinkin, että on ihmisiä, jotka haluavat yksinäisyytensä. - Tässä tulee se minä. Tämä kirjoittava minä juuri nyt. Katson päässeeni kiinni siihen elämään mistä työaikana haaveilinkin. Se on havaintojen tekemistä, ohjelmien katsomista, tiedonhankintaa, lukemista, joskus aika vaikeaselkoisten englanninkielisten nettiartikkeleiden lukemista. - Kirjoitan romaania. Se täyttää ajatuksiani. Tämä prosessi on jännä, vaikka se ei johtaisikaan lukijanäkyvyyteen. En anna minkään häiritä jännää. Tätä on elämäni ja siihen on kuulunut vuosikymmenten kirjoittaminen perustana. Kaikkine pettymyksineen ja sivullisuuden kokemuksineen ja ajatuksineen, ettei enemmistö yhtään käsitä kuinka ajattelen ja mistä saan säväreitä. - Kirjoitan eri vuorokauden aikoina. Vuorokausirytmini on poikkeuksellinen. Joskus yö on parasta työaikaa. Tähän olisi vaikeata sovittaa parisuhdetta niin ettei toinen osapuoli kärsisi enkä tahdo, että kukaan kärsii takiani. - Mutta onhan pakahduttavat hetkeni. Tyhjää ilmaa tapaileva pyrkimys ottaa syliin, pitää sylissä, tulla syliin otetuksi. Olla suukkosilla. - Taisin eksyä sosiologisesta näköalastani! - Yksinäistyvä Suomi pitää sisällään rakkauden voimavaroja, jotka jäävät käyttämättä. Kauhistuttava asia. - Tietysti on sinkkuja, joilla on yhä uusia suhteita, mutta he eivät halua, että syntyisi sitoutuminen kaikkine vaivoineenkin.