Jokainen on joskus eläkkeellä, jos elää saa, joten ei liene pahitteeksi lukea joitakin ajatuksiani aihepiiriin liittyen. - Jos ihminen on oikein kivuissaan niin asia on siinä, kaikki oleminen kiertää kivuissa. Mutta melkomoisissa kivuissakin voi vielä miettiä mitä tekisi kipujen ohella. - Itselleni eläkeläisyyden määritteleminen pelkäksi olemiseksi on kauhistuttava, ahdistava, mahdoton. Kun olen elämäni eri yhteyksissä kirjoittanut niin nimeän kirjoittamisen työksi. Kuten alla kirjoitan niin se on prosessuaalista työtä. Tärkeintä ei ole teos vaan kirjoittamisen tekeminen. - Kun kirjoitan niin kirjoittamisen pitää olla jännää. Jos jännän rinnalle alkaa nousta jokin muu asia niin silloin pysähdyn. Mikäli jännä johtaa siihen, että hylkään lopputuloksen harkinnan jälkeen niin joka tapauksessa matkalla on ollut jännää. Jokaisen sivun kirjoittamisen täytyy olla sitä. - Jos jännäni joskus olisi itseni ulkopuoliselle lukijallekin jännää niin hyvä mutta se ei ole pakote tai vaatimus kirjoittamiselleni. - On erilaisia työn mahdollisuuksia. Vapaaehtoistatyötä vaikkapa leipäjonon avustustyöntekijänä... jollakin on kaunis puutarha ja tilaisuus tehdä puutarhatöitä. Joku kutoo sukkia eläkeläistyönään. Mitäpä luettelemaan. Erilaisia töitä on. - Omaishoitajuus tietenkin on aivan valtavan ansiokasta työtä ja se tuleekin eteen joillekin vanheneville ihmisille.