Tuntematon herättää pelkoa. Ymmärrän, että kirjoitan blogissani asioista mitkä voivat herättää pelkoa. Kirjoitan asioista, jotka rikkovat kaikki onnellisuuskuplat. Mitä olen kokenut niin sitä voi kokea ahtaassa vuokra-asunnossa tai suuressa palatsissa. Äkisti ihminen on tuntemattoman pelossa. Kun kirjoitan tiivistetysti tapahtumista eräässä meediotilaisuudessa vuonna 2013 niin nuo tapahtumat ovat tapahtuneet. Todella. - Meedio, joka kertoi pilailijahengistä oli kokenut meedio. Ilmeisesti hän oli kokenut kaikenlaista. - Itse olen siis 61-vuotias ja elän missä? Elän pelossa. En tiedä mikä minua seuraavaksi odottaa. En tiedä missä olen väline. Tietysti menneet kokemukset antavat arvostelukykyä. - Arvostelukyky on yhtä kuin kykenemistä vaikenemiseen. - Kun kerron automaattikirjoittamisesta niin en kerta kaikkiaan ole pystynyt säilyttämään kirjoituksiani vuosilta 2013 ja 2014. Niiden katsominen oli liian ahdistavaa. Kaikkien tyylillisten vaihteluiden näkeminenkin... Normaalikäsialani on huonoa ja yhtäkkiä se vihossa vakautuu. Se on määrätietoista, se on kaunista. Vapisematonta. - Kaikki raamatulliset ilmaisumuodot... kaikki ilmoitukset muinaisista luostareista. Kaikki se. Meni roskiin. - Mutta niiden kirjoitusten eräs suuri päälinja oli ihmiskunnan VAROITTAMINEN.  Siis tämän hetken ihmiskunnan varoittaminen. Niin ymmärsin. Mistä nämä varoitukset tulivat? Ehkä joku psykiatri sanoisi, että ne tulivat minusta itsestäni, että ne olivat jonkinlainen sivupersoonien toivekuoro.