Onnellisuudesta ei saa draamaa. Jos näyttämöllä on pelkkää onnea niin katsoja alkaa haukotella. Jos on ainoastaan onnen toimijoita niin katsoja pitkästyy. Draama syntyy siitä kun on toimija, jonka tavoite on jossain ja sitten on estäjä, joka tahtoo tuhota toimijan pääsyn tavoitteeseensa (James Bond -elokuvat ovat selkeä esimerkki tästä). Tässä on draaman ikiaikainen ydin eikä se muuksi muutu. Draamalla tarkoitan nyt elävää teatteria ja elokuvia. Täytyy olla voima ja vastavoima. Mitä onnistuneemmin ne on käsikirjoitettu niin sitä enemmän katsoja kiinnostuu.  - Kirjallisuudessa erittäin taidokas pelkän onnellisuuden kuvaus saattaisi menestyä. Se ei ole sielläkään pääsääntö. Stephen King tietää! - Trauma syntyy siellä missä estäjä on jo voittanut. Traumasta toipuminen tarkoittaa sitä, että toimija nousee ylös omasta voittamisestaan. Mahdollisuuksien mukaan. Voittamisensa arvet sielussaan ja nahassaan mutta kuitenkin.