Kun jäin vuoden alussa eläkkeelle ja vieläpä työkyvyttömyyseläkkeelle niin voisi sanoa, että tehtäväni on olla sivussa. Tehtäväni on olla syrjässä. Tehtäväni on pitää suuni kiinni. Elämä sanoo: "Sait eläkkeesi. Seuraavaksi tehtäväsi on olla kuollut." Eloisin elämä juoksi ohitsesi eikä se katso taakseen. - Tätä vasten asettautuu jyrkkä ei. Olen puheeksiottaja. - Se on ollut elämäni suurin kutsumus silloinkin kun kävin töissä. Ottaa asioita puheeksi miellyttämättä tai mielistelemättä ketään ja silloinhan saa vaikean ihmisen maineen. - Ajattelen, että tehtäväni on yhä ottaa puheeksi asioita. Niin, mitä asioita? Tähän liittyy paljon epätoivoakin ja levottomuutta. - On romaanisuunnitelmia... Juuri parhaillaan kirjoitan romaania mutta äkisti siihen on tullut monen päivän tauko... ikään kuin etsisin MERKKIÄ, voinko jatkaa. Olenko oikealla tiellä? Pitääkö minun ottaa puheeksi niitä asioita mitä romaanissani olen aikonut käsitellä? - En haluaisi olla enää pilailijahenkien vaikutuksen alaisuudessa. Ne hengethän sotkivat täysin elämäni vuosien 2013 ja 2014 aikana. Tietysti asioille löytyy tieteellisiäkin selityksiä, psykiatrisia selityksiä. Mutta eivät ne kaikkea selitä. - Ei elämässä voine olla kovempaa kokemusta kuin se kun kaikki on jonkin hallinnassa... koko elämä. Kun on orjuuntunut täydelleen. Kun ei ole yön eikä päivän rauhaa. Voisi sanoa näinkin: "Kun risti on pelleytetty."