Me vertailemme, koska olemme sosiaalisia eläimiä vaikka olisimme vähiinsä erakoituneet kuten tapauksessamme. Tai tapauksessani. Aina me vertailemme. - Jos istuu juoppo- tai huumejengissä niin sitten vertailu tapahtuu siinä. Jos on kapakkahöpöttelijä niin tapahtuu vertailua kapakkahöpöttelijöiden kesken. Unelmoidaan ehkä jostain minkä suuntaan ei aiotakaan ponnistella. Sopiva vertailu! Kun yritän kirjoittaa kauhuromaania niin en vertaile itseäni Stephen Kingin saavutuksiin. Sehän olisi lamauttavaa. Mutta vertailen itseäni hänen työprosessiinsa. Jossain hänkin naputtelee ideoitaan kirjain ja sana kerrallaan. Hän ei tekisi sitä mikäli hän ei saisi siitä oleellisia säväreitä ja elämäänsä sisältöä. Vertailen siis itseäni Kingin prosessiin en saavutuksiin. Minun ponnisteluni saavutusten osalta voivat jäädä nollaan kun taas King yhä uudelleen on painosten kuningas. Ja vaikka hän kuinka olisi painosten kuningas niin perimmäisen tyydytyksen antaa työprosessi mihin hän palaa aina. - En vertaile itseäni naissankareihin, koska heidän saavutuksensa minuun nähden ovat ylivertaisia. Kaunottaria on kaatunut muhkeisiin sänkyihin. Naissankareiden taikavoima toteutuu aina. - Vertailen itseäni niihin, jotka tuntevat jotakin kaunista ja syvää naisolentoa kohtaan ja sitähän minä tunnen... aina. Liikutun kun havaitsen oivallista naiseutta tavalla tai toisella. Mikä estää liikuttumasta? Sitä ei pysty viemään minulta pois. - Väärä vertailu johtaa masennukseen, se syventää sitä, se aloittaa sen.