Mikä on kristitylle pahinta? No, pahinta on ajatus siitä, että helvetti on olemassa. Mikä on kristitylle AIVAN pahinta? - Ajatus siitä, että helvetti ei olekaan tyhjä! Että siellä on sieluja. Ikuisessa piinassa olevia sieluja. Ajatus siitä karmaisee. - Kristitty rukoilee oman sielunsa ja toisten sielujen puolesta etteivät ne joutuisi kadotukseen, helvettiin. - Pari päivää sitten kävelylläni ajattelin asiaa oikein tiukasti. - Hyvä on. Joku on tehnyt kammottavia traumatisoivia tekoja. Hän on pilannut toisen ihmisen elämän. Miten uhrin pitäisi ottaa tilanne vastaan? - On selvää, että kammottavat teot ovat kammottavia. Ei niitä ole syytä siloitella. Niin on kuin on. Ei tuhoisia tekoja pidä hyväksyä. Mutta entä tekijän sielu? Kristillisyys asettaa käsityksen sielun ikuisuudesta... Niin. Kristitty rukoilee kaikille sielun pelastusta. Vaikka maailmassa on ollut tai käynyt sieluja, jotka ovat aiheuttaneet sanoinkuvaamatonta tuskaa teoillaan. - Laittaisin anteeksiannon paikalle rukoustehtävän. On vain erotettava teot ja sielu. Ei täydy ponnistella etsiäkseen keinoja antaa anteeksi tekoja mitä ei pysty edes panikoimatta käsittelemään. Ei. - Mutta koska tekijä on sielu niin hänenkin sielunsa puolesta on mahdollista rukoilla. Niin rukoilen.