Viimeöisen oudon tapahtuman siis alle liitetyn Kyllikki Saari -kirjoitukseni ilmaantumisen Pohjalaiseen seurauksena taidan tuotakin kirjallista matkaa joskus tiivistäen selitellä. Toistan, että aihepiiristä minulla oli aikanaan toinen blogi, jonka olen deletoinut. Olin vuodesta vuoteen täysin pääsemättömissä KS-murhasta, Tulilahden murhista ja Bodominjärven murhista. Viimeksi mainittuhan aktivoitui kun eloonjäänyttä uhria ryhdyttiin osoittamaan syylliseksi DNA-tutkimuksella mikä ei johtanut syyllisyyden näyttöön. - En itse ole koskaan uskonut muuta kuin, että kysymyksessä oli neljä uhria. - Henkiinjääneen pojan syyllisyys olisi todettu piankin. Jos hän olisi murhannut kolme muuta niin se olisi mielestäni edellyttänyt psykoottista avuttomuutta ei kykenemistä oveluuteen. Hän ei olisi jäänyt teltan paikalle vaan hänet olisi löydetty paljonkin kauempana sitä harhailemasta... tekijä oli joku ulkopuolinen mutta hyvinkin mahdollisesti uhreille tuttu. Tänään tiedetään, että murhan tapahtuessa tulee heti erityisen tarkasti pyrkiä tutkimaan uhrin aivan lähipiiri. Sosiaaliset vuorovaikutussuhteet. - KS-murhan (1953), Tulilahden murhien (1959) ja Bodominjärven murhien (1960) aikana rikostutkimus oli kehittymätöntä. Voisi ehkä ulkopuolisena arvioida, että sievistelevääkin. - Murhaaja profiloitiin äkkiseltään metsän pedoksi, jonkinlaiseksi kyttyräselkäiseksi friikiksi. Ei voitu ajatella, että murhaajalla olisikin lempeät ja hymyilevät ja miellyttävät kasvot. - Runar Holmström Tulilahden juttuun kuuluen oli hyvin sopiva tuon aikaiseksi murhaajaksi ja hän saattoikin olla murhaaja. - Omissa kehittelyissäni oli pitkään mukana sarjamurhaajateoria mihin hain tukea tutkimalla ulkomaisia rikostutkinnan lähteitä ja profilointeja sekä murhien tekemisen tapaa. - Todennäköisesti sarjamurhaajateoria oli väärä. - Mitä Kyllikki Saareen tulee niin motiivi tuskin saattoi olla muu kuin seksuaalinen hyväksikäyttö ja uhrin suun tukkiminen, ettei tämä pääsisi ilmiantamaan tekijää. Jotenkin en ole kuitenkaan koskaan uskonut tuon rippipapin syyllisyyteen. Siis murhaamiseen saakka. Mutta toki uskomiset ovat uskomisia ja syyllisyyden näyttäminen on eri asia. - Minulta meni siis hurjasti vuosia asioiden pohdiskeluun. Ei tuntunut mahdolliselta kirjoittaa kirjaa muuta kuin tästä aihepiiristä. Varmasti ajattelustani tuli maanista. Kehittelin tosiaan kaikenlaisia teorioita. Säpsyin. Valvoin. - En usko, että nuo klassikkomurhat koskaan ratkeavat. Näihin murhiin on kytketty sellainenkin ajatus, että tekijä katuisi ja katumuksen takia ilmiantaisi itsensä. Nyt on niin, että tekijä ei kadu. Hän ei ole sillä tavoin sielullisesti rakennettu. KS-murhasta on luettavissa, että tekijä pitää uhria syyllisenä, on vihoissaan uhrille. Tämä vihastuminen ei ole lakannut koskaan eikä vihastuminen estä hyviä yöunia. - Kun käytin tutkimuksiini paljon aikaa niin on toki jossain vaiheessa mahdollista, että kirjoitan sarjamurhaajakirjan. Parhaillaan en sitä tee. Työni on muualla. Se yötyö.