Nukuin tuossa päiväunet mikä on harvinaista. - Niin, kun ostin kaupasta alla mainitun MP-kirjan niin tein sen sisäisen äänen vaatimuksesta. Se oli se normaali meitä ohjaava sisäinen ääni. Minävirta. Hyvä kirja. Samoin sisäinen ääni laittoi minut ostamaan Vesa Haapalan runokirjan ja odottelen, että posti tuo sen huomenna ja ellei tuo niin se on postin toimitusjohtajalle huono homma ja varmastikin tietää palkan alennusta, koska silloin kirjoitan sanomalehti Pohjalaiseen mielipidekirjoituksen siitä, ettei kirjaa kuljetettu minulle kiireellisesti. Onhan kirjailija sen jo aikaa sitten kirjoittanut, koska se on painokoneista tullut. Ei uusimpia tekstejä paineta, nehän ovat vasta työn alla! Minähän tässä viimeisimpiä lukijoita olen, toivottavasti posti ei aiheuta itselleen vahinkoa kuljetushitauden takia. - Ostelen aina jonkin verran kirjoja vaikka se on hullun hommaa. Kaikki tilat täyttyvät. Tänään kävin kirpparilla ja käteeni jäi kahdella eurolla Erkki Salometsän teos vuodelta 1969: A. F. Airo vaikeneva kenraali. - Mutta asiaan! Epävaikenemiseen. Siis otsikkoon. Ajattelin jo eilen siitä kirjoittaa. Psykoottisista äänistä. Oman kokemukseni  mukaan psykoottiset äänet ovat kuiskauksia, puhetta, huutoa, itkua, ne saattavat olla kuin jostakin tietoisuuden läpi ajettua äänisälää mistä ei saa tolkkua, joskus äänet muistuttavat sitä kuin seinätön koti sijaitsisi lähellä lavaa missä Rammstein soittaa. Nämä äänet rääkkäävät. Niiltä ei nukuta. Niiltä ei saada rauhaa. Tässä tarvitaan ympäristön väliintuloa ja matkaa suljetulle osastolle. Ja mitä siellä sitten tapahtuu? Siellä tapahtuu se ilmiö, että äänet jatkuvat sielläkin. Niiltä ei vapaudu missään! Ellei sitten jokin - arvoitus, ihme - ala vaientaa ääniä.