Kirjoitin aluksi vahingossa otsikkoon Perheen yksinäiset lapaset. Voisi tietysti siitä ryhtyä miettimään, ovatko lapset viluisten aikuisten lapasia. Elon lämmittimiä. Tarkoituksia. - Mutta pyrkimykseni oli miettiä perheen yksinäisiä lapsia. Sellaisia lapsia, jotka jotenkin sisimpänsä kysymyksillä varhain alkavat ylittää koko perustettua perheprojektia. - Perheen ohjelmatarjonta ei anna heille vastauksia. Eivät arjen riennot eivätkä lomamatkat. Nämä lapset kysyvät elämisen mieltä. He kysyvät: "Mitä elämä on? Mihin olen syntynyt?" He kysyvät: "Kuka minä olen?" - Kun äsken reppuni ja kangaskassini kanssa kävelin kauppaan ja takaisin niin pohdin tätäkin ja katselin ihmisten tulemista ja menemistä.