Jollekin ihmiselle joka kamppailee todellisuutensa kanssa voisin antaa seuraavan neuvon. Ryhdy kirjoittamaan outouden elämäntarinaa. Älä näytä tätä tarinaa kenellekään. Älä julkaise siitä tietoja esimerkiksi blogissa. - Milloin sinä mielestäsi käyttäydyit oudosti? Yritä muistella. Aloita niin kaukaa kuin pystyt. Toivon sinulle rauhaantumista tähän työhön. Älä tuomitse itseäsi. Nyt on ainoastaan outous tarkastelun alla. Milloin joku toinen käyttäytyi oudosti? Kuka hän oli? Mitä tuo outous oli? - Milloin joku tilanne oli outo? Mikä siinä oli outoa? - Jos jonkin oudon tapahtumapaikka oli jossain kaukana siitä missä tänään asut niin voithan tehdä matkan sinne missä outoa tapahtui. Yritä suhtautua ajatteluusi ja muistikuviisi ikään kuin tieteentekijä hallussaan olevaan aineistoon. - Sinulla on oikeus sinusta päin kirjoittaa muistiin se mitä pidät outona. - Tavallinen ruutuvihko on kelvollinen väline kirjoittaa muistiin outouksia. - Kehotan tosiaan siihen, että rakennat vihkoasi ilman, että muut sitä näkevät. - Outouden elämäntarina ei ole julkaistavaa aineistoa. Saattaa käydä niin että kun teet kirjoitustyötä kaikessa rauhassa niin sieltä nousee esiin vähiinsä jonkinlainen suuri linja. Jokin iso tienviitta elämäsi näkemiseen ja oivalluksiin. - Saat ihan itse määritellä mitä käsite outous sinulle käytännössä merkitsee.