Missä on ihmisen koti? Kyllähän se omissa nahoissa on. Kun on levollinen nahoissaan niin kaikki on hyvin ja on valmiudet seikkailla elämässä. On sanonta: "Ei sovi omiin nahkoihinsa." Kai tuo sanonta on eri tavoin ymmärettävissä. Kun menen blogini planetaarisiin näkyihin niin sanonta voisi muuttua muotoon: "Ihmislihan nahkavyöry, ihmistsunami, ei oikein meinaa sopia elonkehäänsä." - Kun kirjoitan traumatisoitumisesta niin silloin on kysymys siitä, ettei yksittäinen ihminen sovi nahkoihinsa. Hän on nahoissaan arvoitus itselleen. Jos pystyn blogissani edistämään arvoituksen ratkeamista niin silloin edistän elämänhallintaa... on erilaisia elämisen taisteluita. Elämä on kamppailua ja tulee hetkiä, jolloin käy syvyyksissä. Masennuksen viemäreissä. Jokin sivupersoona alkaa viedä. - Elämässäni olen pyrkinyt viime vuosina oppimaan sanomaan ei joillekin paikalle tunkeutuville äänille, joita nyt nimittäisin sivupersooniksi. Älähdän: "Ei, älä nyt tule tähän depressoimaan!"