Olen ollut vajaan vuoden eläkkeellä ja huomaan miten mieleen tulvii erilaisia muistoja. Tähän saa jokainen eläkkeelle jäävä varautua. - Tänään äkisti muistin tosin etäisesti erään tilanteen keskikoulussa (olen sen verran vanha etten ole käynyt peruskoulunimistä koulua). Kirjoitin aivan pakahtuneena aineen. Laitoin siihen kaikkeni ja kirjoituksessani oli mukana huikaiseva maailmannäky. Ihanko se päättyi maailmanloppuun? Joka tapauksessa kävi niin, että opettaja luki kirjoitukseni ääneen luokassa ja se tuotti suurta mielihyvää niin rankka kuin asia paperissa oli ollutkin. - Siitä on kauan! Mutta yhä kirjoitan maailmannäkyjä. Sisimmässäni planetaarinen huoli. Enkä mitenkään pystyisi ajattelemaan, että Greta Thunberg pelkästään poseeraisi puhumillaan jutuilla. Ei, hän on havahtunut emmekä sitä hänestä pois saa. Hän ei pysty kääntämään päätään pienempään. Hän on sitä laatua. Varmastikin minun laatuani. Meidän laatuamme.