Se on jatkuvaa taistelua. Ei jotakin kaunista kristillisyyttä. Ei varsinkaan esikuvallisuutta. Kas, rohkenen väitellä Jumalan kanssa. Teen sitä aina. - Kotini on pieni ikonikoti. Mutta täällä tilaansa nähden on paljon kirjoja. Kuten alla mainittu myös kauhukirjoja. On cd-levyjä, vinyylilevyjä, ne viisi kitaraa. Marshall-vahvistin, Blackstar-vahvistin kaksine kaiuittimineen. Efektejä rumpukoneineen. Lisää vahvistimia löytyy varastostani (Vox, Roland). Olen poika --- mies. Pikkupoika --- mies. Iältäni 61 (16 - 6  - 1). Monen naisen ällökki. Voisin kuvitella, että kun nainen painautuu miestään vastaan ja hän muistaa minut niin se aiheuttaa viluilua ja hän sanoo miehelleen: "Onneksi sinä et ole tuommoinen." Siihen mies vastaa: "Perkele Melinda, minusta ei ikinä tule semmoista." "Varmastiko", vaimo kysyy. "Varmasti", mies vastaa. Mutta jääköön tuo kaksikko lämmittelemään toisiaan! Hengellisestä elämästähän oli tarkoitus kirjoittaa. Tarraudun ristinmerkkiin. Siihen kyllä tarraudun pimeinä hetkinäni. En sano mitään. Ehkä vain huokaisen ja teen ristinmerkin.