En harjoita blogissani minän markkinapuhetta. Nostan esiin elämääni järkyttäneitä kipupisteitä. Ehkä nämä tiedot voivat oikealla tavalla antaa lukijalleni jotain. Traumafilmin käsite oli moraalisesti hyvä oivallus. Olenhan kirjoittanut, että se on käsiteltävä sekä valheena että totena. Ei ainoastaan totena vaan myös valheena. - Viittaan amnesian verhoihin, joiden taakse on vaikea nähdä. Syntyy ajatus oman mielen harhauttavista koukeroista. Mitä olen viimesittäin kertonut parnormaaleista ilmiöistä niin niihinkin joihinkin voisi liittää saman ajatuksen. Mutta ei kaikkiin. Konkretia on ollut liian massiivista. - En ole tyypiltäni koskaan ollut minän markkinapuhuja. Nyt tätä tyyppiä kyllä näkee tubettajissa. On nuoria itsestään sokaistuneita ihmisiä. Olkoon vaan. - Kannattaako sitten ihan kaikenlainen avautuminen esimerkiksi suosiota ja seuraajia saadakseen? - Blogillani on muutama tiedossani oleva lukija, joista en millään pysty ajattelemaan, että he tahtoisivat pahaa. Olisivat juonikkaan ja saatanallisen ilkeyden vallassa. - Mutta blogi on avointa riistaa. Kun se on avoin niin kuka tahansa pystyy sitä lukemaan ja käyttämään sisältöjä mihin tahansa. - Omat valintani olen tehnyt tietoisesti tai tiedostamatta. Joskus tuska on ollut niin iso, että asiat ovata karanneet lapasesta niin täällä kuin joidenkin ihmisten blogeissa. - Jos nuorille jotain ohjeeksi voisin antaa niin sen, että hieman kannattaa miettiä mitä tuubiin työntää. Itsensä suojeleminen ei ole huono tavoite. Tietenkin arvostan puheeksiottajia, koska olen ollut aina puheeksiottaja. - Fiktiivinen kirjallisuus on keino puhua asioista niin, ettei tarvitse viitata itseensä.