Olen tätäkin paljon pohtinut. Sanoisin niin, että ikävuodet viiteentoista ovat valmistautumista johonkin ja elämä alkaa viisitoistavuotiaana. - Elämä sammuu nelikymppisenä. Elämä on siten pituudeltaan noin 25 vuotta, saattaa olla lyhyempikin. Markkinat hotkivat ihmisiä välillä 15-40. Kun ihminen täyttää 40 niin alkaa pitkä vanhuus. Elämän muisteleminen. Oleellinen on peruuttamattomasti jäänyt taakse kun on täytetty 40. Jos on tavoitellut suosiota niin se on pitänyt saavuttaa välillä 15-40. Poikkeuksia tietysti on mutta päälinja näkyy. - Jos joku kuvittelee olevansa ikuisesti 20 niin ennen kuin hän huomaakaan niin hän on 40. - Mutta siis markkinat kaipaavat niitä, jotka kuvittelevat olevansa ikuisesti 20 tai 25 tai 30. - 40 on jo hirveän vanha. Mutta jos on mitä muistella niin pitkän vanhuuden kestää. Milloin ihminen on elossa lukee otsikossa... siis huomattu, merkittävä, kuunneltu, ihannoitu, palvottu... keulakuva, tähti, kuvattu, kerrottu, raportoitu... Markkinat määrittelevät yli nelikymppiset jotenkin lääkkeen hajuisiksi, dödö ei peitä enää ruumiin perushajua... nelikymppinen on jo melkein kuollut... odottaa kuolemaa... ehkä kaipaakin kuolemaa... joka päivä joku täyttää 15! Hänen elämänsä alkaa! Hän on tärkeä! Ei ikuisesti, mutta 25 vuotta.