En tiedä miten romaania voisi lukea ellei se ala muuttua kuviksi. On tietysti ymmärrettävä, että kyseessä ovat lukijan omat kuvat. - Vuonna 2014 kun aloin vähitellen psykiatrisessa sairaalassa olla tolkuissani yritin lukea jotain mitä sairaalassa sain käsiini ja olihan sairaalassa myös kirjasto. Kannoin sieltä kirjoja osastolle. Mutta lukemisesta ei tullut mitään. Se yksinkertaisesti sattui. Se teki kipeää. - Taisin kertoakin siitä hoitohenkilökunnalle asiaa kummastellen. - Minulla on kodissani lukemattomia kirjoja. Vasta viime aikoina olen taas kokenut iloa lukemisesta. Olen hidas ja mietteliäs lukija siksikin, koska pyrin itse kirjoittamaan. Jään miettimään yhtäkin sivua. Siis kuinka se on rakennettu. Miten kirjailija on asiansa ilmaissut. Joko hyvin tai huonosti. Kaikesta oppii. - Tarvitsin tietysti tämän eläkkeelle jäämisen. Se antoi lukurauhan tai sanoisinko paremminkin lukulevollisuuden. On eräänlainen jäytävä pelko pois. - Kirjan ihmeellisyys alkaa palata. Kirjoja voi ostaa uusina ja niitä saa muutamalla eurolla kirpputorilta.