Alla näkymä koteihin. - Niin. Kun puhutaan lasten ilmastoahdistuksesta niin nousee esiin ihan käytännöllisiä pohdintoja. Kun lapsi ahdistuneena kysyy... kuka vastaa? Mitä hän vastaa? Kun lapsi ilmastoahdistuksessaan menee koulukuraattorin tai -psykologin luokse niin mitä vastauksia hän saa? Mitä vastauksia opettajat antavat? Siinä mielessä olen onnellinen, että olen jo eläkkeellä perusopetuksen viitekehyksestä, etten joudu tulilinjalle, vaikka jäinkin eläkkeelle hallinnon tehtävistä. - Sanotaanko siten, että kuluvan vuoden aikana olen päästänyt itseni pihalle peruskoulumaailmasta ja varhaiskasvatuksen sisällöistä. - Mutta toki aina nousee mieleen kumminkin kirkassilmäinen lapsi, jolle ei saisi kirkassilmäisesti valehdella. Lapsella todella voi olla aito ilmastoahdistus. Aikuisten ilmastoahdistuksen ilmaisuihin en oikein luota. Saattaa olla ahdistuspuhetta ja siinä samassa tilataan lentomatka ulkomaille kaukaiseen kohteeseen minne ei olisi mitään todellista tarvetta mennä mutta kun niin elämä pitkästyttää ja täytyy löytää uusia säväreitä. Mutta lapsi... lapsen ihottomuus kysymyksineen... se on toista. Ja toki koko ajan tajuan, että on lapsia, jotka hukkuvat harrastuksiinsa ja niihin liittyvään kannustukseen. On pieniä kuninkaita ja kuningattaria, joille ilmastrokysymykset ovat etäisistä etäisintä sivulausetta.