Kun kirjoitan tätä varhaisessa aamussa niin minulla on sekä kipu että kärsimys. Selässäni on kipua. Mutta sitten on myös vellova psyykkinen kärsimys. - Jotkut viiltelevät itseään, koska heillä on voimakas psyykkinen kärsimys. He tahtovat, että kaikki ajatuksellinen huomio kiinnittyisi kipuun. Niin ymmärrän. - Oma kärsimykseni on salattua kärsimystä. Siihen liittyy kysymys amnesiasta. Tahdon olla omantunnonarka. Tarkka. Mutta tämä elämänhistoriaan liittyvä kärsimys on. Ehkä sitten kuviteltu kärsimys mutta kärsimys kuitenkin. Se ei koskaan poistu niin kauan kuin olen hengissä. Mikään ei sitä pysty poistamaan. Ei menestys eivätkä aplodit, jos niitä äkisti tulisi. - Ihmisellä on tietysti alkukärsimys siksi, että hänellä on ihmisen osa. - Kuka minä olen? Tämä on tietenkin erityistä kärsimystä aiheuttava kysymys ihmiselle, joka kamppailee dissosiatiivisen identiteettihäiriön kanssa. - Miksi olen olemassa? Mitä elämä on? Tällaisten kysymysten kautta avautuu ihmisen alkukärsimys.