Otsikon sanoja voi ryhtyä pyörittelemään. Vaikka niinkin, ettei kuvittele itsestään liikoja ja olisi syytä tiedostaa, että ei näe itseään täysin. - En täysin tiedä mille olisin kateellinen. On niin paljon asioita ja esineitä mitä en kaipaa. Jos jollakin on hirveästi paljon enemmän rahaa niin ei se enää elämäni kokemusten jälkeen aiheuta kateellisuutta. Riittää että pieni talouteni jotenkin pyörii ja voisin kuvitella, että vielä isompi sairastaminen kuin nyt saattaisi viedä taloudellisen kuilun partaalle. Voisin tietysti ajatella niin, että pientä kateutta koen esimerkiksi Stephen Kingin suuntaan sen vuoksi, että häneltä ideat eivät koskaan lopu. Silti tajuan, että hänenkin on kestettävä kirjailijan yksinäisyytensä. Ja sitten parhaimmillaan King aiheuttaa vain ihailua. - Minun muuten tätä nykyä pitää saada kokea ihailemista montakin kertaa päivässä. Erinomainen kirjoitus, laulu, soitto, taikatemppu. Sitä täytyy saada! Mitä sitten katkeruus on? Minulle tulee elämässäni hetkiä, jolloin tahtoisin halata ja tahtoisin vastahalauksen ja kaikki se virittynyt energia ei löydä kohdetta eikä kohdetta ole. Se on katkeruutta. Sitä se on. - En tiedä miten selviäisin tästä katkeruudesta. Toki tajuan, että olisin suurin piirtein mahdoton kumppani. Liian kummallinen, boheemi. Outo, säikyttävä hetkittäin. Outoja puhuva. Oudoista asioista kertova. - Laitoin innostamisen mukaan. Jos mahdollista niin tahtoisin olla innostaja kykyni ja osaamiseni mitoissa. Tehdä sitä harkiten.