En tiedä minkälaisia keskusteluja perheissä käydään pienten lasten kanssa. Olenhan yksineläjä eikä ole oikein tilaisuuksia nykyään keskustella lasten kanssa. Ehkä en tahdokaan. Tilanteet voisivat olla liian vaikeita. Kun olen 61 niin tietysti jos johonkin eläydyn henkilökohtaisesti yksinäisyydessäni niin vaarin asemaan. Eri asia sitten, sanoisiko joku pieni lapsi vaariaan ikähepuksi. Olkoon tässä kuvitelmassa niin. Katsoisimme yhdessä Greta Thunbergin esiintymistä television välityksellä ja lapsi kysyisi äkisti: "Ikäheppu, miks toi tyttö on niin surullinen?" - Mitä siihen täytyisi vastata? Mitä aikuiset vastaavat? Isät ja äidit? "No kuule rakas lapsi, se on sen takia surullinen ku tulee maailmanloppu ennen ku sä oot äidin ja isän iässä. Riittääkö sulle, hä? Kaikki kuolee ku alkaa kuudes sukupuutto mikä on jo meneillään. Ja voisit mennä leikkimään siitä!" Näinkö ikäheppukin vastaisi. Vai mitä? "Ei se oikeesti oo surullinen." Niinkö? "Se on surullinen ku maailman pomot on pettäny sen ei se muuten olis surullinen..." Noinko? "Se on surullinen ku se on käsittäny asiat väärin!" Sitenkö?