Stephen King painottaa sitä, että kirjassa pitäisi olla hyvä tarina. - Lyhyesti sanottu vaikeasti tehty. - Olen juuri aloittanut lukemaan Peter Straubin Kummitusjuttua. Sitä pidetään arvostettuna kauhukirjana. Odotan, että saan lukea hyvän tarinan. Vaasassakin on arvostettu kauhukirjailija. Marko Hautala. En ole häneen aikaisemmin tutustunut mutta ostin Leväluhdan ja senkin lukeminen on alussa. Odotan hyvää tarinaa! - Ajattelen, että sanojen ja lauseiden tulee palvella hyvää tarinaa. Jos niiden palvelutyö onnistuu niin lukija alkaa katsoa sivun läpi. Hän alkaa nähdä kiinnostavaa, kauhistuttavaakin elämää. (Kodissani taitaa olla parikymmentä kauhuromaania, jotka ovat odottaneet kykyä keskittyä lukemiseen siis eläkepäiviä.) - Yhden hyvän tarinan voisin tässä äkisti jakaakin. Siitä saa vapaasti kuka tahansa kirjoittaja tehdä romaanin ja jos ei itse osaa tai viitsi niin sen voi tilata minulta. Ehkä sen sitten kirjoittaisin. (Ehkä tämä on jo jossain kirjoitettu.) - On nelikymppinen työnpainama perheenisä, joka haaveilee romaanikirjailijan urasta. Esko Järkäle. Hän kirjoittaa käsikirjoituksia ja aina ne palaavat takaisin hylättyinä. Joskus kustannustoimittaja on suostunut kirjoittamaan pari laimeaa lausetta. Esko raivoaa. Mutta hän ei anna periksi. Syntyy romaani Yön kylmä kehto. Se menee läpi! Siitä tulee jättimenestys! - Mutta nykymaailmassa on tämä kauhistuttava asia siis maalittaminen ja nettihäirintä ja elämän vaikeuttaminen. Eskolle kateelliset järjestävät niiden kautta helvetin. Koko perhe häiriintyy. Syntyy avioero. Vaimo ja lapset muuttavat pois omakotitalosta. Esko Järkäle järkkyy. Hän istuu kiikkustuolissa pistoolin kanssa. Kun hän ampuu aivonsa ulos niin aivoainetta pirstoilee kirjan päälle. Sen kirjan jonka nimi on Yön kylmä kehto. - Olikos tämä hyvä tarina? Hä?