Käyn välillä sosiologisilla vuorilla ja katson niiltä maailmaa, sitten ajatukseni menevät minän rakentumiseen varsinkin silloin kun kysymyksessä on traumatisoitunut mieli. Blogissani käsittelen tilannetta missä toinen ihminen tai toiset ihmiset käyttäytyvät traumoja aiheuttaen. - Tekijät ansaitsevat huomionsa. Lähtökohta tietenkin on se, että heidät on ensiksi tehtävä vaarattomiksi. He eivät saa enää muodostaa uhkaa ympäristössään. Tämä on perusta. - Tekijät tarvitsevat kaikkea sitä mikä ehkäisee uusintateot. Tekijät tarvitsevat sellaista mikä muuttaa heidän arvojaan. Vääristä arvoista ja oikeutuksista seuraa uhreille joskus elinikäisiä traumaseuraamuksia. - Traumatisoitumiseen kuuluu mukaan vahvasti se, että uhria on tavalla tai toisella huiputettu, petkutettu. Hänen tunteitaan on huiputettu. - Uhrin elämästä saattaa tulla erittäin perustavasti huiputtamistarina. - Jos uhri pääsee tarinastaan perille niin siitä voi monin tavoin olla seurauksena välttäminen, vetäytyminen. Ei ole tahtoa uusiin ihmiskontakteihin, koska niihin ehkä sisältyy se, että taas tulee huiputetuksi. - Uhri on ehkäpä kotiutunut huiputetuksi tulemiseen! Tämä ei ole mahdotonta. Hän tuntee elävänsä silloin kun häntä huiputetaan, petetään, kohdellaan kaltoin. Mitä tiedostamattomampi tilanne on niin sitä suurempi todennäköisyys tähän on. - Jos mennään niin pitkälle kuin dissosiatiiviseen identiteettihäiriöön niin sen ytimessä on aina erittäin vakava huiputtaminen, jossa uhrin on ollut mahdotonta kamppailla huiputtamista vastaan.