Kirjoitan siis alla Kyllikki Saaren (1953), Tulilahden nuorten naisten (1959) ja Bodominjärven murhista (1960) hieman. - Oma kammottava virheeni oli siinä, että kirjoitin romaanikäsikirjoitusta ja -kirjoituksiakin. Erilaisia versioita. Virhe oli siinä, että romaanissa murhat eivät voi jäädä selvittämättä. Ei pysty olemaan rikosromaania missä rikos jää selvittämättä. Se on ainakin selkeä pääsääntö. Ja totta tosiaan käytin valtavan aikamäärän yrittäessäni saada ahaailmiön ja oivalluksen siitä kuka tai ketkä nuo rikokset olisivat tehneet. Kaikkea kanssa! Tietysti kaikenlaisesta ajattelusta ja materiaalin hankinnasta voi olla hyötyä joskus tuonnempana. Niin. Nuo murhat olivat minulle todella pitkään päähänpinttymä. Luulen, että ajatukseni jossain voinevat hipaista totuutta. - Kyllä kirjoitin sellaistakin missä historialliset murhat näkyivät ainoastaan vähän peiteltyinä ja sitten laitoin sarjamurhaajateorian peliin ja sen mukaisesti osoitin suuntanuolta tekijään. - Tällä hetkellä on selvää, että jos joskus kirjoitan sarjamurhaajaromaanin niin se on kaikilta osin kuviteltu. Mutta sen profiloinnissa näkyy hankkimaani tietoa sarjamurhaajista. Minulta menivät kovasti pahoin puurot ja vellit sekaisin ja oma kriisini painoi päälle ja sen Teoksen Silja Hiidenheimo tietenkin pystyi lukemaan, tilanteeni johti otteen karkaamiseen, tänään ymmärrän kyllä itseäni. - Kirjoitustyöstäni ei ole onneksi jäljellä riviäkään, koska tuhosin käsikirjoitusaineiston. - Yritän nyt keskittyä siihen mitä parhaillaan kirjoitan eikä sillä ole tekemistä klassikkomurhien kanssa. - Mutta sitten historiankirjoitus. Odotan oikein kunnon historiikkejä näistä murhista. Sellaisia teoksia, jotka ovat ammattihistorioitsijan kirjoittamia eivät toimittajien teoksia. Esimerkiksi Aake Jermon reportaasi Murha ei vanhene koskaan (Otava, 1975) on alan perusteoksia mutta se ei edusta modernia rikostutkimuksen tietämisen tasoa. - Sen ote on vanhentunut. - Historioitsijalta pitää pystyä odottamaan ammattinsa tasolla olemista. - Kun nämä kolme murhakeissiä ovat kansaamme niin tavattomasti kiinnostaneet, paikallaan olisi kolmen teoksen sarja. Kirjoittajan työssään tulisi tarkastella aineistoa meidän päiviemme asiantuntemuksella. Historiallisissa teoksissa selvittämättömät murhat saavat jäädä selvittämättömiksi, koska se on tosiasia.