Traumatisoituneen ihmisen itsepuolustus on voitettu. Uhri on hävinnyt tilanteen missä jokin tuhoisa voima vyöryy hänen ylitseen. - Traumatyössä on siten kysymyksessä hävinneen ja voitetun nousu. - Häviämistään ja voittamistaan ei pysty pyyhkimään pois. Ne ovat historiallisia totuuksia. Niiden kanssa on elettävä. Voinee sanoa ehdottomana pääsääntönä, ettei realistisesti arvioiden uhrilla ollut muuta mahdollisuutta kuin olla hävinnyt ja voitettu. - Tämä asia kannattaisi oivaltaa hyvin pian. - Ei ole mitään "jos olisin toiminut toisin niin tätä ei olisi tapahtunut" -vaihtoehtoa. - Miksi jotkut joutuvat tilanteisiin missä heistä tulee täydelleen hävinneitä ja voitettuja. En osaa vastata. Vastatkoon Jumala. Minä en ole Jumala. - Mitä hävinneestä ja voitetusta sittenkin jää elämään... siihen traumatyö suuntaa huomionsa. Jos tekijä ei tapa uhriaan niin hän ei kykene hallitsemaan kaikkea. Elämä on ihmeellistä ja tuota ihmeellisyyttä traumatyö etsii ja elvyttää.