Korostan blogissani järkeisajattelua. Rationaalisia selityksiä. Kannattaa yrittää rauhoittua rationaalisiin selityksiin. - Mutta toistaiseksi on tapahtumia minkä ääressä on taivuttava paranormaaleihin selityksiin. Katson, että automaattikirjoittamiseni 2013-14 oli myös paranormaali tapahtuma. Mikään inttäminen ei ole tarpeen. Vuosina 2003-04 tapahtui paranormaaleja asioita missä inttäminen olisi uuvuttavaa ja tyhmää. Miksi haaskaisin aikaani sellaiseen? - Niin, asioita tapahtuu... Olen kiinnostunut kaiken aikaa tieteellisistä selitysmalleista. Olen kiinnostunut psykiatriasta siksikin, että ajauduin psykiatriseen hoitoon missä en vuosiin ole ollut. Mutta vaiheet olivat rajuja. - Olen jossain hieman leikillisesti sanonut, että olen koulutukseltani psykiatrian potilas. Se on kuitenkin vakavuudella sanottu. Oma tilanne on pakottanut tiedonhankintaan siis itseopiskeluun missä tietysti on vaaransa kun ei ole ohjaajaa. Mitä psykiatriseen sairaalaan tulee niin olen aikanaan ollut siellä sekä henkilökuntaan kuuluvana sosiaalihoitajana että potilaana. - Niin. Automaattikirjoittamisen yhteydessä nostetaan esiin dissosiaatio. Pystyisin käsittämään tätä. Automaattikirjoittamisen vapaatila, vapaaohjaus voisi omalla tavallaan "villiinnyttää" persoonan dissosioituneen kokonaisuuden. Juuri automaattikirjoitus käynnistäisikin amnesian purun ja tekisi sen joissakin tapauksessa räjähdyksen voimalla. Syntyisi se traumapommi mistä olen kirjoittanut ja jonka puitteissa persoona sitten näkisi traumafilminsä. Tätä on pohdittava lisää. - Missään tapauksessa en innosta blogissani ketään automaattikirjoittamiseen. Voisin ajatella niinkin, että on elämänkohtaloita missä ihmisen on kuitenkin parasta elää vaivoineen totuttua elämäänsä ilman traumapommia ja traumafilmin näkemistä. Traumafilmin näkeminen aina pakottaa koko elämänkäsikirjoituksen uudelleenlaatimiseen. Käsikirjoittaminen alkaa kauhun syvyyksistä.