Olisi taas veto automaattikirjoittamiseen. Veto ja samalla myös pelko. - Mitä tarvitsen automaattikirjoittamiseen? Tarvitsen ruutuvihon ja kuulakärkikynän ja hiljaisuutta. Aikaa. Istun pöydän ääressä ruutuvihko avattuna ja kuulakärkikynä koskee vihon sivun pintaa kevyesti. Sitten vain odotan. - Kynän kärki alkaa liikkua enkä tiedä mikä sitä liikuttaa. Syntyy kummallista kuviointia. Ei sanoja. Mutta sitten ensimmäiset sanat tulevat. Kohta kirjoittaminen nopeutuu eikä tietoisuus ole siinä mukana. Meno kiihtyy. Erilaiset kirjoittamisen tyylit saattavat vaihdella. Voi tulla hyvin kaunistakin kaunokirjoitusta ja sekaan tikkukirjaimia. Jälki voi poiketa aivan täydelleen normaalista kirjoittamisestani, joka on hyvin vaikeasti muiden luettavissa. - Tätä tapahtui vuonna 2013 ja 2014 ja sitä olen sittemmin vältellyt. - Pitikö minun vaikeiden kokemusten kautta kasvaa automaattikirjoittajaksi on oma kysymyksensä.