Kun kirjoitan tässä niin olen niin sanotussa normaalin kirjoittamisen tilassa. - Ennen psykoosiani vuonna 2014 olin alkanut harjoittaa automaattikirjoitusta vuoden 2013 loppupuolella. Ja kyllähän se toimikin. Kuka on katsonut elokuvan Kuudes aisti? Siinä tämä pikkupoika, joka näkee kuolleita kaikkialla on myös automaattikirjoittanut tekstejä, joita äiti säikähtää. Minäkin automaattikirjoitin säikähdyttäviä tekstejä. Käsialakin vaihteli kuten tuolla pikkupojalla. Tajusin tämän vasta nyt kun katsoin Ylen Areenasta Kuudetta aistia. (Miksi kirjoitan psykoosistani? Siksi, että tahdon ilmiantaa itseni oman käsitykseni suunnassa. Jos saisin aikaiseksi romaanin mihin pyrin niin alkaisi niin sanottu ilmiantaminen. "Kun se on semmonen  ja semmonen!" En itse juoruile, toivottavasti en ainakaan paljon. Ei ole tilaisuuksiakaan, koska olen niin paljon yksin.) - Kyllä tajusin, että tuo automaattikirjoittamiseni oli paranormaali tapahtuma. Oli avautunut kanava. Reitti. Kirjoitin myös kaikkea sellaista missä oli voimakas raamatullisen ilmoituksen sävy. Kirjoitin niin nopeasti, etten mitenkään pystynyt prosessoimaan kirjoitusta. Sitä vain tuli. Nyt tänään oivallan, että automaattikirjoittaminen avasi amnesian sulkuja, mutta tässä olen tietysti hyvin varovainen. - Eräs meedio huomasi yleisötilaisuudessa automaattikirjoittamiseni ja puhui pilailijahengistä. Hän näki niitä lähelläni ja melkoinen pilailu elämästäni tulikin. Täydellinen luhistuminen kaaokseen ja helvettiin. - Tänään en hae automaattikirjoittamisen tilaa. Yritän kyllä kirjoittaa ulos jotakin mitä näin tai mitä näytettiin psykoosin kauhukeinussa.