On yö kun tätä kirjoitan mutta ehkä ei ole yö yössä. Niitä on ollut. Täydellisen epätoivon öitä, jotka vähiinsä muuttuvat kauhuksi. On ollut itsesäikyntöjä. Pelon alastomuutta. Kosmista pelkoa. Hiljaisuuden painostavuutta. - Tempautumista ylös sängystä tuijottamaan jotain päällekaatuvuutta. Kodittomuutta kodissa. Niin, täydellistä kodittomuutta kodissa. Sitä on ollut yö yössä. - Ainoa lohtu siinä, ettei kukaan tätä taistelua näe. Että olen yksin enkä aiheuta kärsimystä sille, jonka pitäisi nukkua turvallisesti sylissäni, koska minulla ei ole ollut turvallista syliä antaa. - Miehen olisi oltava turvallinen enkä turvattomuudessani ole ollut turvallinen. Kun on ollut yö yössä ja seuraavana päivänä on täytynyt mennä töihin niin olen mennyt töihin ja vaiennut. Yrittänyt pitää tärkeinä asioita mistä palkka on maksettu ja tärkeitä ne ovatkin. - Saada nukkua yö keskeytyksettä ja rauhassa. Sitä saavat suuresti kiittää ne, joilla se onni on. Se ei ole itsestäänselvyys. - Miten selvitä yöstä yössä? Siinä on keinottomuutta. Kun sielu on piinaantunut. Eikä se  pysty kaikea pakahtumistaan hahmottamaan.