Olen kärsinyt parina viime päivänä aivan hirmuisista kivuista. Ne ovat sijainneet kaularangan lähistöllä. Kun ne ovat siellä niin ne alkavat lyödä ihmistä kokonaan pelistä pois. - Mitä lääkkeitä kodissani on niin niitä yritin käyttää. - Viime yönä heräsin yhden jälkeen ja ajattelin kyllä etten pääse sängystä ylös pissalle. Sillä pissareissulla kivusta älähdellen tein päätöstä. Tietysti yksi päätös on se, ettei tee mitään. Seuraa vain tapahtumien kulkua kotosalla. - Mutta sitten päätös kyllä kirkastui. Tarvitsen apua. Jos kivut yltyvät vielä suuremmaksi niin en pysty pitämään edes kännykkää kädessä, jossa tietenkin täytyy olla aina taksin numero. Mietin vaihtoehtojani. Niitä oli kolme. Oma auto, taksi tai ambulanssi. Jollakin välineellä minun tulisi päästä keskussairaalan päivystykseen. Oma auto oli suljettu pois, koska vaarantaisin liikenteessä itseni ja muut. Ambulanssin jätin pois. Siispä soitin taksin. Kun olin taksilla keskussairaalan pihassa niin pyysin kuljettajaa auttamaan minut sisälle päivystykseen. Hän teki sen mistä olen kiitollinen. - Sairaalassa otettiin vastaan. Lääkäri kävi tutkimassa. Sain kolme tablettia ja sitten parin tunnin kuluttua tultiin kysymään, olisinko valmis lähtemään kotiin. Sanoin, että olen aika tavalla kivuissani mutta että lähden jos saan jonkinlaisen lääkityksen. Lääkäri lupasi kirjoittaa sähköisen reseptin. Soitin sairaalan ulkopuolella taksin ja pääsin kotiini. Kun apteekki avautui niin ajelin sinne hakemaan lääkitykseni. - Yö on taas edessä kun tätä kirjoitan. En tiedä mitä yö tuo tullessaan. Kivut ovat enkä ihan tarkalleen tiedä kuinka tosissaan kipuni pitäisi ottaa. - Ajattelen, että minua olisi pitänyt pitää sairaalassa enemmänkin aikaa kuin se pari tuntia minkä siellä olin. Sydänfilmi kyllä otettiin ja kaiketi siinä ei ollut mitään. - Yksineläjän on lähdettävä liikkeelle silloin kun se on mahdollista. Joku saattaa pitää sitä liioitteluna. - Ensi yönä en enää lähde liikkeelle tapahtui mitä tahansa.