Olen nimittänyt tätä elämäämme aikakautta Sopimusneuvottelujen aikakaudeksi. Eri kielipeleissä asiat sovitaan oleviksi jollakin tavalla. Jos johonkin kielipeliin ei sovi ihmistsunamin jättiläistotuus niin se jätetään siitä pois. Neuvottelijat ovat tyytyväisiä. - Sopimusneuvottelujen aikakausi edeltää Tyrmistymisen aikakautta. Tyrmistyminen on tyrmistymistä, suu loksahtaa ällistyksestä auki. Kun todellisuus vääntää asiat rautalangasta niin on pakko herätä. - Etsin aikakaudellemme erilaisia nimiä aspekteiksi. Olen laittanut merkille, että ihmisillä on tänään hyvin paljon tatuointeja. Ilmeisesti ihmiskunnan historiassa ei ole koskaan ollut niin paljon tatuoituja ihmisiä kuin tänään. - Mistä se kertoo? Kertooko se jotakin syvällistä elämänfilosofiasta? Elämänasenteesta? - Minulla ei ole tatuointeja. Mutta en kiellä, etteikö voisi ollakin mutten ole päässyt itseni kanssa yksimielisyyteen tatuoinnin sisällöstä. Vuosia sitten harrastin jostakin oikusta dadailua erään blogistin sivustolla. Sieltä jäi mieleen neljä kirjoittamaani sanaa. DADA QWEE, DADA SIPP. Ne ehkä voitaisiin käteeni tatuoida. Nehän eivät tarkoita mitään mutta kun niitä tuijottaa niin ne voivatkin tarkoittaa mitä vain. - En lähde arvostelemaan ihmisten tyylitajua tatuointien valinnassa. - Nuoret tekevät valintojaan ja niiden kanssa on elettävä. Sanoisin näin 61-vuotiaana, että aika 20-vuotiaasta tähän ikään kuluu kummallisen nopeasti. Kuusikymppisenä täytyy elää niiden tatuointivalintojen kanssa mitä parikymppisenä on tehnyt. Erityisesti pään seudun tatuoinnit mietityttävät. Mutta jokainen tavallaan. Ymmärrän, että tatuoinnit heijastelevat myös jengikulttuuria. Kun on tietynlaiset tatuoinnit niin kuuluu niin sanotusti meihin.