Pohjalainen julkaisi tänään alla olevan kirjoitukseni. 

Stressiyhteiskunta ja kirjot

 

Hyväksyn seksuaalisen kirjon ja sukupuolisen kirjon. Tilanne on silti vaatelias, koska olen ortodoksikristitty. Raamattu ei oikein jätä tulkinnoille varaa. Mitä on sanottu niin se on sanottu vahvasti. Kuitenkin mietin, että ihmiset ovat aika avuttomia sisäisille kokemuksilleen. He kokevat identiteettinsä siten kuin kokevat. Jos kokemus riistetään, ei jää mitään jäljelle. Paitsi tuska ja hämmennys, joita eivät käsitä ne, joilta tuska ja hämmennys puuttuvat.

Kirjoitan nyt vähemmistökokemuksista, jotka eivät koskaan tule olemaan enemmistön juttuja. Vähemmistöjen asioita pitäisi hoitaa arvokkuudella. Tolkullinen yhteiskunta keskustelisi mitoista realistisesti. Ilman ylidramatisointia. Kenenkään ei pitäisi hiipiä ja hiipistellä sosiaalisessa ympäristössään. Se ei kuulu hyvinvointiin. Luomme stressiyhteiskuntaa, jos ihmisen perusominaisuuksia aletaan syyllistää.

Eräs perusominaisuus on ihmisen luontainen tahto tunnistaa toisen ihmisen sukupuoli. Ihminen tahtoo tunnistaa toisen ihmisen mieheksi tai naiseksi, tytöksi tai pojaksi. Tätä ei pysty muuksi muuttamaan. En hyväksy sellaisia pyrkimyksiä, joissa ryhdytään kyseenalaistamaan miehen, naisen, tytön tai pojan käsitteiden käyttämistä. Niiden käyttäminen ei ole viharikos. Yleensä ulkoisesti mies on kotoutunut identiteetiltään mieheksi. Sama koskee naista, poikaa tai tyttöä. Tämä on pääsääntö. Pääsääntöä täytyy puolustaa samalla kuin on hyväksyttävä vähemmistön kohdalla sukupuolipahoinvoinnin kokemus. Siis ihmisen sisänäkö ja ulkonäkö ovat eri paria.

Transsukupuolisuuteen liittyy vakavasti kysymys läpimenevyydestä identifioidussa sukupuolessa. Pitää käsittää, että transsukupuoliset saavat apua hoidoistaan vaikka ulkoisessa läpimenevyydessä olisi suuriakin puutteita. Hoitojen antaminen on tällöinkin perusteltua. Transsukupuolisten haaste on ymmärtää tilanteensa ympäristössä, missä ihmisillä on tarve merkata jokainen kohtaamansa ihminen mieheksi, naiseksi, tytöksi ja pojaksi.

Yhteiskunnassa, joka ei ole stressiyhteiskunta, kohtaamisten tulee olla ymmärtäväisiä. Asioita on mahdollista selittää. Niistä pystytään keskustelemaan. On oivallettava sekin, että myös vähemmistöt saattavat toimia vihamielisesti. Ne olettavat, että se on mahdollista mikä on mahdotonta, ilman että saa toisesta ihmisestä lisätietoja. Tällä hetkellä somessa keskusteluilmapiiri on helposti ärsyyntyvä. Somessa kiehuu ja kuohuu stressiyhteiskunta. Ei neuvotteleva yhteiskunta vaan erilaisten barrikadille nousujen yhteiskunta.