Minulla on tällä hetkellä ainekset kolmen romaanin kirjoittamiseen. Yksi liittyy transsukupuolisuuteen, yksi pedofiliaan ja yksi tieteellisteknisen kultttuurin loppuun. Tämä viimeksi mainittu on itsestäänselvä, looginen ja käsitettävä eivätkä ihmiset sitä huomaa. Niin. - Ja sitten on käynyt niin, että välttelen kirjoittamista kaikin voimin. Ei ole kyse siitä ettenkö tietäisi mistä pitäisi kirjoittaa. Nämä aiheeni ovat jonkinlaisia salamaniskuja. - Kun aiheitani ajattelen niin minun tulee vilu. Oikein hampaat kalisevat suussa. - Tajuan että teen kaikkeni, ettei tarvitsisi ryhtyä kirjoittamaan. Pelkään kirjoittamista. Ei ole kyse siitä ettenkö tiedä mistä pitäisi kirjoittaa. Siitä ei ole epäselvyyttä. - Varmastikin pelkään voimistuvia näkyjä, jotka saattaisivat taas viedä psykiatriseen hoitoon. Näkyjen lietsontaa. Mutta kumminkin näyt ovat jo minussa ja odottavat sanoittamista. Ei niitä pakoonkaan pääse kun ne ovat siinä. Se etten ryhdy jo kirjoittamaan romaaneja on jonkinlaista itsepetosta ja rintamakarkuruutta. Välttelen, välttelen, välttelen...