Voi miettiä menneitä kirjailijasieluja ja niiden oirehdintaa meidän ajassamme. Tässä nyt vain tuli mieleen juuri Dostojevski. Mikä olisi hänen kirjallisen ahertamisensa kohde? Kokisiko hän samaa turhuutta ja tukaluutta kuin minäkin? Takana on kirjatsunami. Valtava määrä ihmisen sanallista ilmaisua. Erilaisia aspekteja. Runoja kukkuramitoin. Minkä runon voisi kirjoittaa niin ettei se olisi toisinto? Kopion kopion kopio. Viime vuosisata oli täynnä ihmisen ääntä paperilla ja sen ulkopuolella. Kirjoittajat eivät kai enemmälti sivuilleen katsoneet vaan antoivat tulla. Sama on jatkunut tällä vuosisadalla. Mitä yksi ihminen pystyy lukemaan niin se on murto-osan murto-osa kaikesta painetusta. - Kaiken aikaa on kysymys tietysti siitä,  osuuko kirjatsunami oleellisimpaan vai meneekö se oleellisen ohi. Kirjallisuudella on monia kasvoja. Yhdet kasvot ovat eksyttäjän ja mielistelijän kasvot. Suosionhakuisuuden kasvot. - Sanotaan, että lukeminen kannattaa aina. Olisin hyvinkin lähellä kirjoittamaan, että lukeminen eksyttää aina. Kirja on väline mihin tahansa. Mutta mistähän Dostojevski kirjoittaisi tänään...