Kun kirjoitan ortodoksisuudestani niin kerron jotain itsestäni. Ehkäpä sinä uskot toisin tai olet uskomatta mihinkään. Mutta me kaikki kuulumme joka tapauksessa avaruuden erääseen retkikuntaan, joka on ihmiskunta. Arvelen, että toisaalla on muita retkikuntia eikä tämä arvelu ole kristinuskosta pois. Kaikkeus on kaikkeudellisempi kuin käsitämme. - Ortodoksi on joka hetki ikään kuin tienristeyksessä. Toinen tie vie hiljaisuuteen ja toinen sanomiseen. Ei tarvitse välttämättä sanoa mitään. Hiljaisuus on valinta. Kaikessa hiljaisuudessa on mahdollisuus syvällisesti perehtyä tradition kirjallisuuteen. Kilvoitteluperintöön, joka on suuri. Siinä riittää tutkailua koko loppuelämäksi. Traditio kutsuu ajan pyhittämiseen. Se kutsuu elonkehän kunnioittamiseen eikä riistämiseen. Se kutsuu ihmisen osan tajuamiseen. - Varmastikin kirjamarkkinoille tulee kaiken aikaa sanojia, jotka katsovat sanovansa jotain ensimmäisen kerran. Näin ei olekaan! Heidän sanansa on jo sanottu muinoin ensimmäisen kerran. Heidän havaintonsa on tehty jo kauan sitten. - Mutta me kuitenkin elämme ainutlaatuista aikaa. Koskaan yhtaikaa eläviä ihmisiä ei ole ollut niin paljon kuin nyt. Syntyy siis oikeutuksia sanomiselle. Syntyy pakkoja sanomiselle. Silloin ei ole kyse lässytyksestä tai rihkamasta. Yritän yhtenä kirkastaa aikakautemme keskeisiä sanoja. Löytää niitä. Kirjoittaa niitä vaikka lukijoita ei olisikaan.