Katsoin tänään aikaisemmin tuubitelevisiosta jotakin dementikkojen kuoroa. Ei suomalaista. Heillä oli siinä parikin johtajaa viuhtomassa heihin vauhtia. Ja kyllähän se laulu sieltä irtosi ja kädetkin heiluivat. Tämän kaiken käsilläolevuutta on vaikea nuoremmille selittää. On meidän kuusikymppisten kehitystehtävä kohdata näitä asioita ja silti jaksaa elää. Koskaanhan ei tiedä milloin itse laulaa vastaavassa kuorossa. Laulun lopussa ei muista mitä laulun alussa lauloi. - Niin. Joskus on pala kurkussa. Tällaista on elämä ja elämässä on erilaisia ikävaiheita. - Mutta tietenkin monet nuoret kohtaavat vaativissa hoitotehtävissä esimerkiksi dementikkoja ja siitä heille suuri kiitos.