Kari Enqvistillä on ampumisiin liittyen juuri nyt juttu Ylen sivustolla. Käyhän lukemassa ellet ole sitä jo tehnyt. On selvää, että Enqvist pitää itseään niin sanottuna terveenä ihmisenä. Siksi hän katsoo olevansa oikeutettu käyttämään sanaa hullu. - On masentavaa kun mielentervetysongelmaiset vedetään näihin ampumisiin mukaan totaalisuudella. Silti on selvää, että psykoottinen ihminen äänineen ja näkyineen saattaa olla hyvinkin vaarallinen itselleen ja ympäristölleen. Mutta jos hän alkaa toipua niin hän ehkä on ennen kaikkea arka, säikky ja vetäytyvä ja hämmentynyt, pelkää syrjäytymistä ja arasti kaipaa ystävyyttä. Enqvist taisi suositella ilmaisua "hullu ampui ostoskeskuksessa". Jollain tavoin Enqvist kyllä käsittää, että tämä saattaa loukata mielenterveysongelmaisia. Toistan, että mielenterveysongelma sinällään voi selittää ampumisten tapahtumien kulkua. - Mutta jos teko on selvästi suunniteltu niin se ei välttämättä kuulu psykoositilan hetken mielijohteisiin. - Sanoisin niinkin, että diagnostiikka ei välttämättä yllä pahuuteen. Joten kun paha ihminen ampuu toista ihmistä tai toisia ihmisiä niin mitä sanomme siitä? On työpaikkakiusaajia, jotka ovat organisaatioissaan korkeassa asemassa ja sieltä he määrittelevät, ketkä ovat hulluja ja ketkä eivät. He tietenkin ovat normaaleja. Jos työpaikkakiusattu pitkäaikaisen piinan alla räjähtää ampujaksi niin toki se on erittäin ikävä asia. Ei haluttu asia. Mutta miten kaikki menikään? Ja olisiko tarvetta selittää syy-yhteyksiä? Nyt tuntuisi siltä, ettei Enqvist kuohahduksessaan tahdo erilaisten syy-yhteyksien selvittämistä. Hän kirjoittaa moraalisen närkästyksen vallassa, joka on sekin ymmärrettävää. Mutta tieteelliseen elämänasenteeseen kuuluu aina syy-yhteyksien etsintä. Kun löytyy syy-yhteyksiä niin on mahdollisuus laatia erilaisten toimenpiteiden suunnitelmia. Jos vain nimitämme ampujaa hulluksi niin emme opi mitään. - Jokaisen ampumistapauksen pitäisi olla yhteiskunnallinen oppimisprosessi. - En itse koskaan kuvitellutkaan meneväni psykoosiin. Tein urani varrella auttamistyötäkin. Katsoin, että minun tulee olla voimakas ja pystyä aina auttamaan toisia. Kun sitten vuoden 2014 oli psykoosissa ja joutunut hoitoon niin sen kulussa ylilääkäri sanoi unohtumattomat sanat: "Kuka tahansa voi mennä psykoosiin." - En kovinkaan usein käytä itsestäni sanaa hullu. Miksi? Koska olen alkanut pitkän pohdinnan ja sisäisen työn kautta ymmärtämään syy-yhteyksiä ja tavallaan "hulluuden johdonmukaisuutta ja terveyttä". Enqvistin asiasisällön käsitän mutta silti juttu kertoi vain jonkin kommenttiketjun osasen verran yhteiskunnan pöyristelysuuntauksesta. Tietyillä ihmisillä on näkyvästi kaikessa sananvaltaa.