Tätä olen paljon ajatellut. Jokaisella on yhtäkkiänsä. Tänään asia voimistui kun koskettelin kanuunaa siis tykkiä tässä aika lähellä missä asun. Sitä kanuunaa on käytetty tositoimissa torjuntataisteluissa vuonna 1944. Sitä ovat käyttäneet miehet, jotka ovat saattaneet kuolla yhtäkkiä ja kanuunan ammuksesta on voinut kuolla miehiä, vihollisia,  yhtäkkiä. Tai haavoittua. - Olemme kai sellaisia, että ne omat yhtäkkiät tulevat huomioiduiksi. Yhtäkkiä on toisessa tilanteessa. Jollain tavoin peruuttamattomassa tilanteessa mitä ei pystynyt ennakoimaan. On siirtynyt elämän uuteen huoneeseen, jos elossa on säilynyt ja joutuu mittelemään tilanteensa täysin uudesti. Tuskin kukaan selviää ilman yhtäkkiätilanteita. - Että elämme yhtäkkiöiden alaisuudessa niin sen pitäisi lisätä ihmisten välistä meisyyttä. Mutta niinkin käy, että olet yhtäkkiä toisten ihmisten hylkäämä.