Kun viime kuussa jumalanpalvelusmenoin Pyhä Johannes Sonkajanrantalainen liitettiin marttyyrinä ja tunnustajana pyhien joukkoon niin arkkipiispa Leo sanoi, että on pyhiä, joista emme tiedä, on marttyyreitä, joista emme tiedä. Hän viittasi tähän mahdollisuuteen. Vain Jumala tietää. Arkkipiispan sanat satuttivat ja osuivat kohdalleen. Kuuntelin niitä siis netin kautta. On epävakauden pyörremyrskyjä, joissa kuolee uskonsa tähden ihmisiä, joista emme tiedä. Vain Jumala tietää. - Arvelen että erityisesti taiteilijoissa on ihmisiä, joissa ilmenee pyrkimys maanpäälliseen kuolemattomuuteen. He ajattelevat, että heidän teoksensa ovat näkyvillä aina. Heidän kirjojaan luetaan aina. Mutta kun uusi aika koittaa niin se pyyhkäisee heidän ylitseen. Turha mainita, että Hitlerin Saksassa olivat omat suuret taiteilijansa. He elivät pysyvän suuruuden olettamasta ja tänään heidät on täysin unohdettu. Kukaan ei lue ja jos joku katsoo heidän luomiaan niin lähinnä inhoten. - Olemme syntyneet unohdetuiksi. Ajattelen, että se on enemmän kuin totta. Uusi aika ei katso taakseen niitä, jotka olivat menneeseen aikaan sidottuja ja menneen ajan peilejä. Yleensä ajassa ovat ymmärretyimpiä ja fanitetuimpia ne, jotka edustavat täydellisimmin ajan olemusta. Heistä tulee täydellisimmin unohdettuja.