Olen kirjoittanut havahtumisesta aistina. Havahtuminen on näkemistä. Se on yli näköaistin ulottuvaa näkemistä. Jos katson kohta ikkunasta ulos niin näen pihalle eikä pihallani juuri nyt ole uhkia. Siellä on hiljaista ja rauhallista. Minähän aina kaipaan hiljaisuutta ja rauhallisuutta. Kun kohta lähden pyöräillen kauppaan niin teen näköhavaintoja. Vastaan tulee muita ihmisiä. Näen puita, näen tien. Kaupassa näen sen mitä tahdon ostaa. - Mutta minulla on myös havahtumisen aisti. Sen varassa näen esimerkiksi ihmiskunnan väestökehityksen, joka on valtava huolenaihe. Havahtumisen aistin avulla taakoitun asioista, jotka rikkovat onnellisuuskuplaani. Havahtuminen summaa planetaarisia kokonaisuuksia ja synnyttää rasituksia sille kenellä on havahtumisen aisti. Tietenkin tahtoisin, että ihmisen olemuksen tutkimukseen liitettäisiin havahtumisen aisti. Minä pidän sitä aistina, joka joillakin on ja joillakin ei. - Kun olen avoimesti kertonut, että näin vuoden 2004 Kaakkois-Aasian tsunamin etukäteen niin ajattelen että tuollainen näkeminen on havahtumisen aistin paranormaali lisä. (Toistan, että näin tsunamin siten ettei hälytyksen tekeminen ollut mahdollista ja kukapa minut olisi vakavasti ottanut...)